Partnerismi-metodi kuvataiteilijan tukena
Partnerismi on taiteen tekemisen metodi, jossa luovaa
työskentelyä edeltää vuoropuhelu
taiteilijan ja jonkun toisen ihmisen välillä.
Partnerismi on toimintatapa, jossa taiteilija pyrkii dialogien ja
vuorovaikutuksen avulla saamaan itselleen uusia
työtilaisuuksia. Eli
käytännössä kyse on taiteen
tilaustöiden tai erilaisten yhteistyöprojektien
etsimisestä ja partnerismi-metodi pyrkii antamaan
taiteilijalle työkalut näihin ponnisteluihin.
Taiteilijoita on ennenkin pyydetty mukaan erilaisiin hankkeisiin ja
tilausteoksia on tehty läpi taidehistorian.
Tähän partnerismi ei siis tuo
mitään uutta. Perinteisessä
tilaustyöprosessissa taiteilijalta tilataan teos johonkin
kohteeseen tai vaikkapa muotokuva, jonka taiteilija toteuttaa
enemmän tai vähemmän tilaajaa huomioiden.
Jos tilaustöitä tai muita yhteistyö
hankkeita kysytään riittävästi,
niin tilanne on taiteilijan kannalta hyvä, eikä
tällöin partnerismiakaan
välttämättä tarvita. Mutta
käytännössä näin on
valitettavan harvoin. Muutamassa vuosikymmenessä
taiteilijoiden määrä on monikertaistunut,
kilpailu kiristynyt ja kaikkinaiset toimintamahdollisuudet kaventuneet.
Se taiteilija jota nykytilanteessa tullaan "hakemaan ateljeesta" on
todella harvinaisessa asemassa.
Partnerismi astuu kuvaan tässä. Taiteilija
lähtee itse aktiivisesti etsimään
niitä ihmisiä ja tahoja, joiden kanssa taiteellinen
yhteistyö voisi onnistua. Kyse on tilaustöiden tai
muiden yhteistyöhankkeiden etsimisestä. Toisin sanoen
taiteilija myy ja markkinoi omaa osaamistaan ja taidettaan.
Hän pyrkii solmimaan asiakassuhteita sekä avaamaan
taiteelleen ja toiminnalleen uusia mahdollisuuksia.
Yhteistyökumppanin ei tarvitse
välttämättä olla taiteen tilaaja.
Partnerismissa dialogin toinena osapuolena voi hyvin olla myös
näyttelyn järjestäjä, taiteen
tuottaja, kuraattori, galleristi, toinen taiteilija tai kuka tahansa
muu ihminen. Tärkeintä vain on se että
vuorovaikutus auttaa toiminnan laajentamisessa ja avaa uusia
mahdollisuuksia. Partnerismi on syntynyt tilanteessa, jossa
on kipeästi mietitty ratkaisuja
toimeentulo-ongelmaan. Partnerismin tärkein tavoite
on auttaa taiteilijaa rakentamaan omaa taiteilijatoimintaansa
taloudellisesti kannattavampaan suuntaan.
Taiteilijan (etenkään kuvataiteilijan) ei ole helppoa
aktivoitua myyntiasioissa ja ryhtyä markkinoimaan
itseään, kun taidekentän nykyiset rakenteet
ja vallitsevat käytännöt eivät tue
taiteilijan tämänkaltaista omatoimisuutta.
Kaupallisuus, ei-kaupallisuus stereotypiat ovat juurtuneet
yllävän sitkeästi taidekentän
asenteisiin. Taiteilija voi vielä
tänäänkin joutua tilanteeseen, jossa
hän omaa myyntiään
edistäessään kokee
tekevänsä "väärin" ja olevansa
jonkinlainen lainsuojaton, "taiteellinen huoraaja" tai muuten vain
"kaupalliseksi" leimattu.
Näissä asioissa on viimekädessä
kyse toimeentulosta ja elämässä
pärjäämisestä. Ja jokaisella
ihmisellä, myös taiteilijalla, tulisi olla
täysi vapaus järjestellä omia
asioitaan. Partnerismi pyrkii antamaan
välineitä tämän ongelman
kohtaamiseen. On tärkeää
ymmärtää että toimii "oikein" ja
että toiminta on myös taiteellisesti
kestävällä pohjalla.
Partnerismissa vuoropuhelu on se väline, jonka avulla
kontaktien luominen tapahtuu. Hyvä dialogi johtaa
väistämättä siihen että
asiakkaalta (tai muulta keskustelukumppanilta) tulevat vaikutteen
sekoittuvat taiteelliseen luomisprosessiin. Voisikin sanoa
että partnerismi tuo taiteenteon hieman
lähemmäksi ns.
asiakaslähtöisyyttä. Tässä
on kuitenkin tärkeää että
taiteilija itse kontrolloi luovaa prosessia ja pitää
itse taiteen tekemisen ohjat tiukasti
käsissään. Jos mennään
täysin asiakaslähtöisyyteen, niin samalla
luisutaan pois taiteen alueelta ja toiminta muuttuu
"käsityöläisyydeksi". (Tosin
partnerismi-metodi toimii hyvin myös
käsityöläisyyden parissa ja alalta
löytyy tekijöitä, jotka toimivat
samansuuntaisesti.)
Vuorovaikutus ja erilaiset virikkeet on luovuuden ydinasioita.
Hyvä dialogi ja onnistunut partnerismi stimuloi luovuutta ja
tekee luovasta työskentelystä rikkaampaa. Jos
taiteilija joutuu vuoropuhelussa altavastaajaksi, niin hän
joutuu tilanteeseen, jossa luovuus ja koko prosessi
häiriintyy. Onnistunut partnerismi on molemmin puolin
kunnioittavaa ja sen tarkoitus on olla innostavaa ja luovuutta (ja
nimenomaan taiteilijan luovuutta) eteenpäin
sysäävää, eikä
päinvastoin. Kysehän on
viimekädessä taideteoksen tekemisestä.
Partnerismi liittyy myös työn kehitykseen ja
yhteiskehittely (yhteisluominen, co-creation) ajatukseen. Taiteen
tekeminen on edelleen vahvasti sidoksissa
käsityöläisyyteen, mikä taas oli
vallitseva työnteon muoto ennen teollista vallankumousta.
Teollistumisen myötä työ kehittyi ensin
sarjatuotantoihin ja pikkuhiljaa prosessien parantelun kautta
massaräätälöintiin, mutta
näissä kehitysvaiheissa taiteellinen työ ei
ole löytänyt elintilaa. Työn kehityksen
seuraava vaihe on yhteisluominen, jossa työtä
tehdään vuoropuhelussa tekijän ja tilaajan
välillä.
Termi yhteiskehittely kuvaa toimintaa paremmin. Yhteiskehittelylle on
tyypillistä yksilölliset ratkaisut,
käsityön paluu ja pitkä-aikaiset
(partnership) kumppanuus suhteet, jossa työ ei
ikäänkuin koskaan valmistu, vaan asia on jatkuvasti
prosessissa. Yhteiskehittely tarjoaa taiteilijalle luontevan
mahdollisuuden tehdä työtä yhteiskunnan
muiden toimijoiden rinnalla ja työn kehityksen etujoukoissa,
ilman että taiteellisen työn
(käsityön) luonne muuttuu.
Yhteiskehittelyssä taiteilija voi tehdä samalle
tilaajalle useita teoksia, niin että aina uusinta teosta
hieman yhdessä mietitään ja
kehitellään vallitsevan tilanteen mukaan. Kun alkuun
on päästy ja vuoropuhelu poikii molemmin puolin
onnistunutta taidetta, niin ovi on auki jatkokeskusteluille ja
mahdolliselle pitkä-aikaiselle kumppanuudelle
taideyhteistyön merkeissä.
Yleislääke kaikkien taiteilijoiden
toimeentulovaikeuksiin partnerismi ei ole. Osalle taiteilijoista
vuorovaikutteisuus toisten ihmisten kanssa on täysin mahdoton
ajatus. Mutta niille jotka haluavat kehittää
toimintaansa ammatiharjoittamisen pohjalle, avaa partnerismi
mahdollisuuksia. Partnerismi auttaa taiteilijaa solmimaan
pitkäaikaisia taidekumppanuus- tai asiakassuhteita, niinkuin
muillakin toimialoilla tehdään. Ja partnerismissa
myynti, markkinointi, asiakas-suhteiden hoito ja muut yritysmaailmaan
liittyvät asiat ovat taiteilijalle (ja taiteelle) sopivassa
muodossa. Ja nämä ovat seikkoja, jotka varmasti
auttavat uralla ja elämässä
eteenpäin.
Käytännössä ero perinteinen
tilaustyön ja partneristisen toteutuksen
välillä on hieman hämärä,
eikä aina voi tarkasti sanoa kummasta
lähestymistavasta on milloinkin kyse. Tilaustöiden ja
eri projektien lähtökohdat vaihtelevat
tapauskohtaisesti hyvin paljon. Ensimmäinen tilaajalle tehty
saattaa toteutua partnerismin hengessä, mutta seuraavan
teoksen asiakas vain tilaa ilman sen kummempaa vuorovaikutusta. Mutta
tässäkin tapauksessa partnerismi on vahvasti
läsnä ja aikaansaatu taidekumppanuus kantaa
hedelmää.
Yhteiskehittelyn ajatuksesta enemmän kiinostuneille
suosittelen työtutkijan ja professorin Yrjö
Engeströmin kirjaa "Ekspansiivinen oppiminen ja
yhteiskehittely työssä" (Vastapaino Tampere 2004)
Pekka Hannula
Taidegraafikko
|
|
